Teekuppirunoja
Ajatus teekuppirunoista syntyi jo vuosia sitten, kun teetä ystävälle keittäessäni totesin, että olisipa hauskaa joskus kirjoittaa omat teepussimietelmät.
Teekuppirunot on tarkoitettu hetkiin, joissa hoivaat itseäsi. Ne sopivat myös ääneen luettavaksi käyttörunoudeksi kaikissa sellaisissa yhteyksissä, joissa ollaan koolla toipumisen, hyvinvoinnin, rauhan, tietoisuuden ja myötätunnon lisäämiseksi maailmassa, kuten erilaisilla retriiteillä tai kehoa hoitavien viikkotuntien loppurentoutuksen päätteeksi.
Teekuppirunot ilmestyvät noin kerran kuukaudessa. Niitä saa käyttää veloituksetta, kun vain muistaa mainita kirjoittajan sekä sen, mistä runot löytyvät.
Herääminen
Ensimmäinen teekuppiruno syntyi huhtikuussa 2026, kun seurasin kolmen Rosen-opiskelijan kehotyöskentelyä koulumme vaihtohoitoillassa. Toipumisessa ei ole niinkään kysymys siitä, miksi keho kramppaa vaan siitä, että kokiessaan turvaa, se osaa hellittää. Tarvitaan vain läsnäoloa ja lajitoverin käsien lämpö.
Kevät ei tule tuijottamalla
takapihan lumikasoja.
Toivomalla
ettei niitä enää olisi.
Kevät ei tule
vaikka ottaisin tuhansia näytteitä
veisin ne laboratorioon
yrittäisin otsa kurtussa ymmärtää,
mitä lumi on
ja miksi?
Painavina riippuvien ajatusteni alta
en näkisi
mitä pihamaalla jo tapahtuu:
Lumikasojen lomaan ilmaantuu
pieniä laikkuja
sammalta ja viime kesän heinää.
Sulan maan saaria
joita aurinko lämmittää
joitten pinnalla alkuperäiskansa
ensimmäiset, urheat pikkuötökät
ryömivät talvikohmeisin jaloin.
Kevät syntyy saarieni laajenemisesta, niitten
vähittäisestä
kasvamisesta
yhteen.
Kevät tulee.
Vaikka vastustaisit miten.
Vaikka hautaisit pääsi.
Ensimmäinen kupillinen
Ensimmäinen teekuppiruno syntyi huhtikuussa 2026, kun seurasin kolmen Rosen-opiskelijan kehotyöskentelyä koulumme vaihtohoitoillassa. Jälkikeskustelussa pohdittiin sitä, mistä kehon krampeissa voisi olla kysymys ja huomattiin, että hoitoharjoituksen aikana oli ollut myös rauhan hetkiä, joissa opiskelija uskalsi antaa hoitajan olla lähellä ja kosketuksen tuntua ilman kehon voimakasta jännittymistä ja nykimistä. Kun ajoin kotiin lumen ja sulan maan laikuttama maisema muuttui metaforaksi jännityksestä ja hellittämisestä. Toipumisessa ei ole niinkään kysymys siitä, miksi keho kramppaa vaan siitä, että kokiessaan turvaa, se osaa hellittää. Tarvitaan vain läsnäoloa ja lajitoverin käsien lämpö. Aivan kuten kasvit tarvitsevat auringon lämpöä ja vähäsen vettä herätäkseen uuteen elämään pohjolan keväässä. Pikkuhiljaa rauhan hetket elämässä laajenevat.
Piditkö lukemastasi?
Voit tehdä lahjoituksen teekuppirunojen nauttimisesta ja käyttämisestä. Lahjoituksilla mahdollistat runojen kääntämisen englanniksi. Lahjoita tekemällä tilisiirto sopivaksi katsomallasi summalla vastaanottajalle:
Anna Krogerus
FI88 1654 3500 0258 05
Viesti: Kiitos runosta
